Eilen lähdettiin matkaan heti aamuvarhaisella reppu selässä näyttelykehän laidalle Tuomarinkartanoon. Päivä oli aurinkoisen ihana elokuun lopun lauantai. Heppu oli ilmoitettu pentuluokkaan. Hepun lisäksi kehään nousivat kaksi muutakin uros pentua. Toinen oli Hepun veli Speedy. Ihanan komea poika. Heppu oli heti ensi näkemältä porukan honkkeli, kevyin pää ja korvatkin tuppasi hiuhan höröttämään. Eli oli aika helppo arvata että kolmas sija sieltä irtosi. Positiivista oli se että kaikki kolme myös Heppu mukaanlukien saivat kunniapalkinnon tuomarilta :-)

Itse sijoittuminen ei ollutkaan niin tärkeää kuin se että nähtiin Hepun sisaruksia esim. Lyyti-siskoa ja muitakin ihania koiria ja ihmisiä. Erityis kiitos Akille joka esitti Hepun kehässä kun rupesi jo näyttämään siltä että mun olisi itse pitänyt mennä Heppua esittämään.

Saatiin muutama kuvakin upeasta Starasta joka on Hepun emä.

Eilen illalla treffattiin läheisessä koirapuistossa Maru. Maru on 1-vuotias punainen staffi narttu. Kesän aikana Heppu on muutaman kerran käynyt treffeillä Marun kanssa. Alkajaisiksi vietettiin aikaa läheisessä koirapuistossa ja pariskunnalla oli perinteiset staffipainit menossa kun puistoon pyyhälsi ensin jonkin sortin villakoira tyyppinen uros. Heppu yritti muutaman kerran houkutella kaverin leikkiin, mutta aika huonolla menestyksellä. Staffit jatkoivat omia leikkejään ja joukkoon ilmestyi myös yllättäen omistajan syliin kätkeytynyt oliskohan ollut Chi Hua Hua tai vastaava. Näytti olevan kovasti peloissaan. Omistaja sitten laski koiransa maahan jolloin Heppu huomasi tilaisuutensa tulleen ja lähti jahtamaan pikku koiraa. Onneksi sain Hepun niskasta kiinni ennen kuin se taklasi tän pienen otuksen koirapuiston aitaa vasten painimielessä. Pakkohan meidän oli lähteä läheiseen metsään Marun kanssa jatkamaan leikkejä kun tämä pikku veijari oli selvästi liian pieni tähän painileikkiin. Mua kyllä rupes muutenkin korpeamaan että kun kerran ihmisillä on suu millä puhua niin olis tääkin täti ensin voinut tiedustella että mikä siellä on tilanne ja mitä meidän koirat tykkää muista koirista ennen kuin päästää omansa staffi painin keskelle. No mutta joo meitä on moneksi ja tämä on se syy miksi en viitsi Hepun kanssa olla koirapuistossa kuin vain ja ainoastaan silloin kun siellä on tuttuja koiria.

Leikit sitten jatkuikin ratkiriemukkaana lähimetsässä ja eikä aikaakaan kun molemmat koirat hävisivät salamyhkäisesti läheiseen pusikkoon. Siellä oli jotain niin mielenkiintoista että poishan sieltä ei malttanut millään tulla. kunnes viimein saatiin Jennin kanssa koiruudet houkuteltua pois niin lemu oli melkoinen haisi itse pa*ka. Sillä seurauksella että sohvalle oli kielletty tulemasta sinä iltana. Tiedä häntä kenen jätöksiä kävivät maistelemassa en viitsinyt tarkistaa, mutta hajuhaitta oli kauhea.

Niin kuin kaikkien kansalaisten velvollisuuksiin kuuluu sivistää itseään, on myös Heppu joutunut opinahjoon. Eilen alkoi pentukurssi koirakoulussa. Joitain taitoja ollaan hiottu jo kotioloissa, jotta Hepusta kasvaisi yhteiskuntakelpoinen koira.

Kurssi on tarkoitettu siis alle 1 vuotiaille koiranpennuille. Ryhmässä oli noin 7 koirakkoa. Oli oikein hauskoja erirotujen edustajia. Osa koirista ihmetteli touhua siinä määrin, että suurin huomio kiinnittyi kaikkeen muuhun kun itse asiaan. Heppu saapui paikalle touhua puhkuen ja oli kovasti ihmeissään kun ei päässytkään painimaan uusien tuttavuuksien kanssa vaan piti ruveta aivojumppaan.

Ensimmäiset harjoitukset olivat ihan katsekontaktin luomista, istumisharjoituksia ja maahan menoa. Meillä tuo maahan käsky ei ole kotiolissa vielä ollut menestys, mutta nyt vihdoin sain Hepun namin ansioista maahan. Olin siitä niin innoissani että sitähän piti treenata vielä kotonakin. Lopuksi harjoittelimme hihnassa kulmista vetämättä. JEP JEP! Sitähän sitten saadaankin harjoitella. Heppu sinkoili sinne tänne, teki antilooppi hyppyjä tai yritti istua kun kun piti kävellä. Sillä saralla saatiinkin sitten kotiläksyä eli ensi viikon oppituntia odotellessa.